Tutkimusta ja politiikkaa

Geen sisuksissa käyskennellessäni alan tuntea taas olevani jämäkämmällä pohjalla (joskin viistolla, aina). Inkluusio, esteettömyys, vammaisten oikeudet, tasa-arvo, vammaispoliittinen toimintaohjelma, empowerment! En teeskentele olevani puolueeton tutkija, vaan ihan selvästi on kyseessä epäkohta, jota pitää tutkia ja parantaa. Ehkä minun graduni ei tässä ole oleellisen tärkeä tekijä, mutta eihän sitä hullukaan nelikymppisenä jaksa vääntää tutkielmaa jostain the-sanan esiintymisestä James Joycen varhaistuotannossa (ja miten se the on suomennettu) (fiktiivinen esimerkki, josta älköön kenkään nelikymppinen the-tutkija loukkaantuko) (ihmiset ovat erilaisia). Viestinnästähän toki minullakin on geen ytimessä kyse, en kai muuten voisi sitä teknisen viestinnän maisteriohjelman nimissä väsätäkään.

Raxaan lipaston elektronisia aineistoja. Autismigurujani on siellä runsain mitoin ilmatteeksi tarjolla, kuten Wendy Lawson, Donna Williams, Stephen Shore ja paljon muita. Lueskelin huvikseni mm. ohjeita poliiseille ja muille lainvartijoille siitä, miten kohdata autistisia ihmisiä (Debbaudtilla on myös verkkosivut), kunnes näpäytin itseäni sormille. Nyt kirjoitetaan geetä! Tämä on pahin pulma siinä, kun tekee itselle rakkaasta aiheesta opinnäytetyötä. Ja pullahdusvaara on toinen.