Moni erityisopetuksessa käyvä puhuu kehveleistä ja kehvelikirjoista viitatessaan erityisopetuksessa käyviin oppilaisiin (itseensä) ja erityisopetukseen räätälöityihin oppikirjoihin. Kehveli on siis yhtä kuin kehitysvammainen. En ole pitänyt kehvelöintiä kehitysvammaisia loukkaavana tai itsehalveksuntaa osoittavana (paitsi yhden oppilaan kohdalla), mutta joskus tekisi mieli puhua todella järeistä oppimisvaikeuksista. Jotta halloo ihmiset, tiedättekö mitkä valtavat oppimisen ja itsenäisen elämisen mahdollisuudet teillä on verrattuna todellisiin kehitysvammaisiin? Mutta sen sanominen haiskahtaa vähän hapanimelältä. Äh.
Toisaalta on rasittavaa tulla aina verratuksi koulun menestyjiin. Sieltä suunnalta luvassa on vain heikommuutta ja huonommuutta. Osa opettajistakin harrastaa tätä rupusakki-ajattelua eikä juuri välitä peitellä sitä oppilailta. Kiva kiva.
Oppilaillani on todellisia oppimisvaikeuksia, mutta usein tulee mieleen, onko pulma sittenkin pikemminkin liian täyteen ahdetussa opetussuunnitelmassa kuin oppilaiden kyvyissä. Päätä huimaa, kun katson, mitä kaikkea tavallinen yläkoulun oppilas ahtaa päähänsä parhaansa mukaan päivän mittaan. Yhtenä päivänä saatetaan tehdä biologiaa (joka menee hyvin pitkälle yläkoulussa, ainakin jotkin jutut tulivat meillä vasta lukiossa), matematiikkaa, ruotsia ja englantia. Minulle tulee jo hyperventilaatiota pelkästä ajatuksesta, että surruttaisin tuollaisia päiviä läpi. Istuisin perheelläni 45 minuuttia kiltisti työskennellen neljästä seitsemään sessiota peräperää per päivä ja vielä viisi päivää viikossa! Gaah.
Nuorena jaksoin koulussa ihan hyvin. Lueskelin kirjojani, tapasin kavereita ja kiskoin loistavia todistuksia, koska minun ei tarvinnut juuri työskennellä oppiakseni. Nykyään tieto ei tuosta vain imeydy pollaani, vaan joudun ahertamaan, kuten kunnon ihmiset. Tämä on varmaankin ehtona sille, että yleensä pystyn toimimaan opettajana. Voin oikeasti eläytyä oppilaan rooliin, kun itsellekään ei enää riitä se, että on tietotarjonnan huuhdeltavana. Lähetän vielä yhdet kiitokset ammattioppilaitokselle, joka aikoinaan opetti, miten tehdään töitä oppimisen eteen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
2 kommenttia:
Minä pärjäsin koulussa, koska tein töitä. Ikinä en ole saanut hyvää arvosanaa pelkällä lahjakkuudella tai hyvällä tuurilla. En koulussa enkä yliopistossa vaan aina on pitänyt tehdä töitä.
Erityisesti yläasteella luokallani ja eri ryhmissä oli oppilaita, joita ei syystä tai toisesta voinut koulu vähempää kiinnostaa. Ihmettelin asiaa jo tuolloin.
Tiedä sitten mikä oli syy ja mikä seuraus, mutta ymmärrän kyllä opettajaakin, jonka pitäisi saada oppimaan myös joku, joka ei edes halua. Meidän yläasteella oli siihen maailman aikaan tukiopetus todella hyvin järjestetty, ja minä käytin sitä hyväkseni.
Hiipinä, opetussuunnitelmat ovat syöneet pari norsua meidän aikojemme jälkeen. Jotta työtä on vielä enemmän kuin silloin, jos mielii pärjätä.
Mun on äärimmäisen helppo ymmärtää opettajaa, joka yrittää saada epäkiinnostunutta oppilasta oppimaan edes jotain. Olen itse juuri sellainen, enimmän osan aikaa.
Jos oppilaalla on oppimisvaikeuksia, hänellä on todennäköisesti vuosikausien dissausputki takana, kun hän on saanut enimmäkseen negatiivista palautetta yleisopetuksen puolella. Keskittymisvaikeuksien kanssa elävä lapsi saa usein käytöksestään jatkuvasti haukkumista ja positiivinen palaute saattaa jäädä nollaan. Aika hankalaa voi siinä tilanteessa olla herätellä jonkinlaista itseluottamusta ja kiinnostusta opiskeluun.
Mun on toisaalta myös helppoa ymmärtää tyyppiä, jolla on koti ja perhe tuhannen päreinä maailmalla ja paikka jossain laitoksessa. Jotta saattaa olla yksityispuolella sen verran kovia juttuja, ettei koulussa täysillä pysty keskittymään. Jotkut onnekkaat saavat koulusta itselleen pelastusrenkaan, jotkut vähemmän onnekkaat saavat koulusta entistä enemmän potkuja päähänsä.
Moni opettaja on itse ollut ahkera ja tunnollinen, kiltti ja menestyvä oppilas. Silloin voi olla vaikeampi eläytyä toisenlaisen oppijan asemaan. Jokunen ope ei edes usko, että (muut kuin ilmiselvistä syistä johtuvat) oppimisvaikeudet ovat muuta kuin laiskuudetta, ilkeyttä tai muuta vastaavaa luonteen heikkoutta.
Lähetä kommentti