Tämä jatkuu vain. Olen syönyt nätisti, ottanut kiltisti kalaöljyni, nukkunut tarpeeksi, karttanut alkoholia (joka heikentää serotoniinitasoja) ja silti tuntuu, kuin joku olisi ajanut yli mopolla. (Niin, olen valitettavasti kokenut vähän isompiakin ajoneuvoja.) Ei kai tässä auta muu kuin jatkaa samalla linjalla ja käydä lääkärillä pyytämässä ahinappeja pahimpaan. Ja yrittää jaksaa muutakin kuin hyötyliikuntaa, vaikka nyt en millään venyisi silkan pahan mielen takia. Se auttaa! Se auttaa! Usko nyt, että se auttaa. (Uskonko? Jää nähtäväksi. Ehkä jos vielä vähän tolkutan.)
Tällä viikolla on tulossa pari kivaa hommelia, joista molemmat sisältävät luennon pitämistä. Lauantaina pörisen Helsingissä ja edelleen arvon, voinko yöpyä vaiko en. Jos olo ei kohene tarpeeksi siihen mennessä, on syytä huristaa junalla kotiin jo iltasella. Onneksi luentojen pitäminen kohottaa olotilan aina. Positiivinen stressi asettaa sisäerityksen (elikkäns hormonit) hyvälle mallille ja yleensä jaksan olla läsnä, kontaktissa ja skarppi. Toivottavasti myös tällä viikolla taika toimii, ehkä jollain kerralla ei toimikaan? Tuossa äskettäin, kun olin ihan poikki luentoni aikaan, huomasin, että yleisön tarjoamiin juttuihin en jaksanut tarttua, vaikka ne olisivat vieneet koko juttua loistavasti eteenpäin. Kone siis pykii, kun rasitetta on liikaa.
Lauantaista en ole kovin huolissani, kun silloin puhun rakkaimmasta aihepiiristäni, eli kuvista autistien ja muiden isoista toiminnan esteistä tai jättistressistä kärsivien palveluksessa. Tähän mennessä autismiteemasta puhuessani yleisö on tullut hienosti mukaan ja olemme yhdessä rakentaneet hyviä kokonaisuuksia, joista myös itse olen saanut paljon.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
3 kommenttia:
1) Diapam. Antaa vähän lomaa ahistuksesta, mutta ei vie järkee eikä nukuta.
2) Mekko! Muista lauantaina! Mä voin tuoda sen jonnekin kun sanot vaan minne.
Mä en tykkää diapamista, mulle tulee siitä niin typerä olo että alkaa ahdistaa se typeryys. Nyt kävin lääkärillä, joka diagnosoi mulle paniikkihäiriön :-o Että pitäis alkaa vetää Efexoria ja beetasalpaajia. Huh huh. Ja tarpeen tullen sitä oksatsepamia taas, joka on melkein kuin diatsepam, mutta pykälän verran vähemmän typeräksi tekevä mulle. Ou vell.
Sain sattumoisin myös apteekista kaupungin ainoan purkillisen kanadalaista kilpirauhashormonilääkettä nimeltään Thyroid, joka on samanlaista kuin vanha Armour. (Armourilla elin normaalisti kokonaisen vuoden ennen kuin lääkevalmistajien tvj sekoilut alkoivat.) Otin heti yhden ikeneen imeytymään ja mitä ihmettä, enpä tiedä tarvitsenko noita kolmea muuta lainkaan.
Saatanan kilpirauhanen ja perkeleen maa, jossa ei saa vajaatoimintaan kunnon lääkettä. GRRRRRRR. Tämä on sairaan (!) turhauttavaa!
MUT Hki viikonloppuna! Jos olet lavvantaina tilattavissa johonkin, tilaan tekstuaalilla! Tilaisuus on 12-16 Kalliossa eli sen jälkeen vaiks näkis?
Että oikein Kalliossa, no paljon lähemmäs ei pääse! Laita sekstuaalia vaan sitten.
Lähetä kommentti